Toimitusjohtajan rooli on ainakin jossain määrin haviteltu positio. Sen ympärille rakentuu mielikuvaa glamourista ja arvostuksesta.  

Itse päädyin toimitusjohtajaksi niin, että firmaani perustettaessa arvottiin yhtiökumppanini kanssa, kumpi on toimitusjohtaja ja kumpi taas hallituksen puheenjohtaja. “Arpaonni” osui kohdalleni. Jossain vaiheessa yrityksen kasvaessa havahduin työntekijöiden esitellessä minua vieraille toimarina. En jotenkin ikinä tottunut tuohon ajatukseen, mutta opin yllättävän hyvin selviytymään tuossa välillä raadollisessakin roolissa.  

Vasta jäätyäni pois, olen todella ymmärtänyt, kuinka paljon sille uhrasin. Tämä on saanut minut miettimään, onko tuossa roolissa mahdollista elää hyvinvoivana. En ole ihan varma vastauksesta, mutta kirjoitan ajatuksia omien kokemuksieni ja virheideni kautta. Kokemukseni ovat peräisin omasta startup-yrityksestäni Cuckoosta, jota johdin lähes yhdeksän vuotta. 

Henkilökohtaisen kasvun kipukohdat 

Aloitan minulle kipeimmästä: kiitoksesta ja arvostuksesta. Kun toimitusjohtajan pestiä havittelee ulkopuolelta, saattaa ajatella, että se pitää sisällään mainetta, mammonaa ja ihailua. Näinkin varmasti on, mutta päivittäisessä roolissa tehtävänäsi on kasvattaa firmaa, luoda uutta ja varmistaa, että asetettuihin tavoitteisiin päästään. Vastaat strategiasta hallitukselle ja samaan aikaan olet vastuussa operatiivisesta tiimistä. Rooliisi kuuluu ottaa vastaan epäkohdat ja löytää ratkaisuja edessä oleviin esteisiin, jonka vuoksi niitä tuodaan jatkuvasti pöydällesi.  

Mietit lisäksi koko ajan, kuinka työntekijät voivat ja miten esimerkiksi yhden roolimuutos vaikuttaa toiseen. Samaan aikaan joudut tekemään ikäviä ratkaisuita liiketoiminnan ja kaikkien työpaikan varmistamiseksi.  

Vastaat myös hallitukselle, jolloin päivittäisessä arjessa olet antamassa palautetta muille, mutta harvemmin positiivista palautetta annetaan alhaalta ylöspäin. Saattaa olla, että lähipiirisi näkee sinut “menestyjänä”, josta ei erikseen tarvitsee mainita, onhan oletettavaa, että pärjäät hyvin. Olet lopulta aina itse vastuussa operatiivisesta toiminnasta ja tiimistä. Löysinkin itseni hokemasta samaa virkettä: “en voi kuin katsoa itseäni peiliin.” 

Mitä nyt tekisin toisin? Peiliin katsoessa pelkän ruoskimisen sijaan taputtaisin itseäni olkapäälle ja sanoisin, että “katso miten hienosti selvitit tämänkin tilanteen, joka ei mennyt suunnitelmien mukaan”. Tämän lisäksi on äärimmäisen tärkeää, että toimitusjohtajalle suoraan vastaava tiimi on tarpeeksi kokenut, jotta coaching-vastuu ei ole toimarilla, vaan johtoryhmä pystyy tukemaan tiimin kasvua. 

Laita aidosti oma hyvinvointi edelle. Tämä onkin todella helppoa paperilla, mutta liian usein jää toteutumatta käytännössä. Muistan toistelleeni jokaisen loman jälkeen, kuinka hyvää se tekee ja miten vaan pitäisi lomailla enemmän. Koskaan ei ole hyvää aikaa lomalle, ellei sitä laita kalenteriin. Lomiakin tärkeämpää on palautua arjessa. Moni kokeekin, että heidän on pakko lähteä reissuun, jotta pääsevät “lomalle”. Ajattelin ennen itsekin näin, mutta jos en pysty päästämään irti kotona ja siinä ympäristössä, jossa elän, on vaikeaa päästä palautumaan myös arjessa. On siis löydettävä keinoja ja rutiineja vaihtaa vapaalle.  

Itse kävin lähes viikoittain erilaisissa kehollisissa hoidoissa sekä terapiassa. Tästä huolimatta epäonnistuin ja jouduin aivan liian usein turvautumaan pilleripurkkiin saadakseni unta. Uskon, että tein oikeita asioita ja löysin keinoja palautua, kuten liikunta, avanto ja erilaiset hoidot. Kuitenkin olin kokemattomuuttani ollut oman osaamiseni äärirajoilla ja kurittanut samaan aikaan itseäni kovalla liikunnalla päivittäin, jolloin todella vain tarvitsin pidemmän tauon palautuakseni.  

Jos kaipaat vinkkejä uneen, katso Cuckoon ja unilääkäri Henri Tuomilehdon webinaari tästä. Suosittelemme katsomaan myös vinkit johtajan jaksamiseen materiaalipankistamme.

Mikä ajaa meidät tuohon rooliin? 

Luulen, että monella meistä se lähtee missiosta jonkin suuremman vuoksi. Kliseisesti, tehdä maailmasta vähän parempi paikka, mutta samalla tarpeesta täyttää jotain sisäistä tyhjiötä. Näyttää, että pystyn siihen tai tarpeesta tulla nähdyksi. Nämä ovat kaikki aika primitiivisiä tarpeita, mutta tuo rooli ei koskaan tule täyttämään niitä, ellemme itse täytä ja näe itseämme arvokkaana. Tuo rooli voi ehkä parhaimmillaan opettaa sinut näkemään sen, mitä et ole nähnyt ja mitä ehkä kukaan ei sinulle sanoita, ellet itse sitä tee. Tätä yritän itse käydä läpi.  

Lämmin halaus sinulle, joka tänäänkin valjastit joukkosi kohti missiota paremmasta huomisesta.