17.1.2023 | Ohjelmistoala

Julkisten IT-hankintojen nykytrendi kiihdyttää inflaatiota ja IT-alan työvoimapulaa

Jos yksittäisten kilpailutusten vaatimukset olisivat hiukan joustavampia, IT-alan työvoimapula helpottaisi.

Julkinen sektori on suuri IT-palvelujen ostaja. Jos yksittäisten kilpailutusten vaatimukset olisivat hiukan joustavampia, IT-alan työvoimapula helpottaisi ja yhteiskuntamme säästäisi pitkän pennin.

Virastot, kaupungit, hyvinvointialueet, julkisomisteiset yhtiöt sekä muut julkisvaroin rahoitetut toimijat ostavat IT-palveluja vuosittain sadoilla miljoonilla euroilla. Ja hyvä niin! Kun kaikki on digitaalista ja yhteiskunnallisen koneiston on pyörittävä jatkuvasti tehokkaammin, Suomi ei tuottaisi hyvinvointia eikä pärjäisi kansainvälisessä kilpailussa ilman IT-investointeja. Ainoa tapa tehdä enemmän vähemmällä on hyödyntää teknologiaa paremmin.

IT-kehittämisessä suurin kustannuserä on työvoimakustannukset. Ja kun kyse on toimialasta, joka kärsii kroonisesta osaajapulasta, kustannusten kasvu on ollut vääjäämätöntä. Trendiä ei helpota se, että julkishallinnon kilpailutuksissa yhä useammin shoppaillaan seniori-CV:eitä ja vaaditaan kaikilta hankkeeseen osallistuvilta ammattilaisilta sujuvaa suomen kielen taitoa.

Vaatimusten ylivirittäminen kaventaa osaajajoukkoa tarpeettoman paljon

Usein kilpailutuksissa haettavien ammattilaisten osaamisvaatimukset viritetään mieluummin liian tiukoiksi kuin kevyiksi. Näin hankejohtaja tai projektipäällikkö halunnee varmistaa, että oman hankkeen tai projektin onnistuminen ei jää ainakaan kiinni kielikysymyksistä tai teknisistä kompetensseista. Ymmärrettävää sinänsä.

Tällaisen ajattelun (ja toiminnan) seuraus on kuitenkin se, että kaikki kamppailevat samoista niukoista resursseista eli suomenkielisistä senioriosaajista. Nuorempien osaajien sekä Suomeen muualta tulevien ammattilaisten on vaikeampi päästä työurallaan vauhtiin. Samalla seniorit turhautuvat ja kiertävät firmasta toiseen päästäkseen irti hankkeista, joissa työn todellinen vaativuus on alhaisemmalla tasolla kuin henkilön omat kompetenssit ja ambitiot.

On toki niin, että varsinkin suunnittelu- ja määrittelytyössä avainhenkilöiden keskinäisen kommunikaation on oltava sujuvaa ja selkeää. Tällöin kielitaitovaatimukset ovat ymmärrettäviä ja perusteltuja. Mutta IT-hankkeissa on paljon erilaisia tehtäviä ja rooleja, joissa suomen kielen taito ei ole millään tavalla tarpeellista saati välttämätöntä.

Tarpeettoman tiukat vaatimukset kaventavat käytettävissä olevien ammattilaisten määrää merkittävästi. Yritysten on vaikea palkata nuorempia saati Suomeen muuttaneita tai muuttoa harkitsevia osaajia, jos ilmassa on suuri riski, ettei heidän osaamisensa käy asiakkaille kaupaksi. Hankkeisiin ei löydy osaajia, (palkka)inflaatio kiihtyy ja kovasti haikailtujen ja houkuteltujen kansainvälisten osaajien integroituminen Suomeen tökkii. Nobody wins.

Yksilömetsästyksestä palattava tiimityön rehabilitointiin

Kun keskustelen näistä pullonkauloista, yliviritetyistä kielitaito- ja kompetenssivaatimuksista, erilaisten päättäjien kanssa, kaikki ymmärtävät yskän. Mutta kun katsotaan yksittäisiä IT-kilpailutuksia, muutosta näkyy liian vähän. Jaettu tahtotila pullonkaulan oikaisemiseksi ei realisoidu puheista arkeen.

Hankinnoissa tulisi siirtyä askel pari takaisinpäin yksittäisten CV:iden shoppailusta ratkaisuhankintojen suuntaan tai edes tiimitasoiseen palveluostamiseen. Kun mahdolliset osaamisvaatimukset ovat määritetty enemmän tiimejä kuin yksilöitä koskeviksi, palvelutoimittajalla on enemmän mahdollisuuksia järjestää tehtäviä siten, että seniorit pysyvät motivoituneina vaativien tehtävien parissa ja junioreita voidaan rekrytoida, osallistaa ja jatkokouluttaa nykyistä enemmän.

Jos taas kielitaitovaatimukset joustaisivat enemmän, voisimme työllistää enemmän kansainvälisiä osaajia – sekä Suomeen tulleita että muista EU/ETA-maista niin sanotuista near shore -toimistoista (jotka ovat yleensä suomessa toimivien yritysten tytär- tai sisaryhtiöitä). Onhan englanti käytännössä IT-alan valtakieli myös Suomessa – jos ei aina ykköskieli niin vähintään kakkoskieli, jota kaikki osaavat.

Huoli siitä, että kompetenssi- ja kielitaitovaatimusten joustavoittaminen aiheuttaisi lisää riskejä, on melko turha. Jokainen toimitussopimus pitää sisällään vastuulausekkeet. Eikä yksittäisiä osaajia voi kahlita työpöytäänsä tietyn projektin tai asiakkuuden pariin nytkään.

Kun vastuut ovat selkeästi määritelty ja kumppaniksi on valittu luotettava ja hyvämaineinen yritys, ollaan turvallisilla vesillä, vaikka kyydissä olisi myös junnuja ja englanninkielistä henkilöstöä. Jokainen kippari haluaa välttää karikot ja huolehtia siitä, että määränpäät saavutetaan sovitusti – erilaisten osaajien taitoja parhaalla tavalla yhdistäen.

Kirjoittaja

Esa Luoto

Esa Luoto on pitkän linjan vaikuttaja Suomen digi-, ohjelmisto- ja IT-palvelualalla. Nykyisin hän toimii viestintä- ja markkinointijohtajana CGI:llä, joka on Suomen suurin ja yksi maailman suurimmista IT-palveluyhtiöistä. Esan kokemus monenlaisista yrityksistä, konsultoinnista useille eri toimialoille sekä julkishallinnosta ja yhteiskunnallisesta päätöksenteosta kanavoituu koko suomalaisen ohjelmistoalan hyödyksi Ohjelmisto- ja e-Business ry:n hallitustyöskentelyn kautta. ”Great and focused guy to work with”, kuten hänen LinkedIn-kontaktinsa kuvailee.

Tutustu myös hallitukseemme.


Tule

Mukaan

Ohjelmisto- ja e-business ry:n jäsenenä olet mukana aktiivisessa softa-alan yhteisössä, jossa opit huippuosaajilta, pääset jakamaan kokemuksia muiden yrittäjien & johtajien kanssa, sekä kasvattamaan bisneksen kannalta elintärkeää verkostoasi.